LOMALLA

Thursday, April 30, 2015

Tänään on vappuaaton lisäksi muutenkin hieman poikkeuksellinen aamu, vietän nimittäin ensimmäistä aamuani äitiyslomalla. Eilen oli aika sanoa taas hetkeksi näkemiin työkavereille ja toimistoelämälle ja keskittyä kotiprojektiin joksikin aikaa. Olo on jotenkin epätodellinen, eikä mieli ole vielä sisäistänyt uuden äitiysloman alkamista. Onnellinen, mutta hieman hämmentynyt. 

Nyt toista kertaa äitiyslomalle jääminen tuntuu kovin erilaiselta, kuin muutama vuosi sitten esikoisen kanssa. Tällä kertaa työkavereiden hyvästeleminen riipaisi eri tavalla kuin viimeksi ja ajatus siitä, ettei näitä mahtavia tyyppejä näekään enää päivittäin saa olon hieman tyhjäksi. Esikoisen kohdalla äitiyslomaa myös odotti jo viimeisinä viikkoina innokkaasti, mutta tällä kertaa aika on mennyt paljon huomaamattomammin ja nopeammin. Ajatus lähenevästä äitiyslomasta on ollut kevään aikana ihana, mutta se on tuntunut ihan viimeiseen asti kovin kaukaiselta. Töitä olen saanut onneksi tehdä täysillä loppuun asti ja olenkin tämän ajan tietoisesti nauttinut ihan kaikesta toimistoelämään liittyvästä.


Oman olon ollessa edelleen niin mainio, en fyysisesti ehtinyt lomaa vielä kaivata ja ehkä sen vuoksi kestääkin hetken ymmärtää, että lomalla tässä todella nyt ollaan. Toisaalta alkanut äitiysloma tulee sikäli todella tarpeeseen, että tarvitsenkin nyt ehkä konkreettisesti aikaa valmistautua toisen lapsemme syntymään ja etenkin ehkä henkisesti tilaa valmistautua lähestyvään elämänmuutokseen. Ja riittäähän sitä kotona tietysti tekemistä vauvan tuloon liittyen; pienen pienet bodyt täytyy pestä ja viikata paikallensa ja vauvan huoneessakin riittää vielä sisustettavaa. Tätä valmistelua rakastan ja tuntuu kovin ihanalta, että tähän kaikkeen on viimein kunnolla aikaa.

Lisäksi aion tietenkin nauttia tästä lomastani myös omana aikana ja ottaa kaiken irti mahdollisuudesta viettää vapaa-aikaa yksin. Monen monta kahvila-aamupalaa ja lounasta olen ehtinyt jo suunnittelemaan paikkoihin, joihin ei vaunujen kanssa ole helppoa mennä ja miehen kanssa on suunnitelmissa myös vauvan syntymän jälkeen vaikeammin järjestettäviä kahdenkeskisiä lounastreffejä. Loman tekee jännittäväksi se, ettei itse voi tietää koska se loppuu, eikä tältä lomalta löydy kalenterista etukäteen arkeen palaamisen merkintää. Nyt jos koskaan onkin siis tärkeää, ottaa ihan joka päivästä kaikki irti!

Ennen oikeisiin äitiysloma-aktiviteetteihin siirtymistä on kuitenkin aika nauttia vapusta muutaman ystäväperheemme kanssa ja tämä päivä onkin mahtavaa aikaa valmistella kotia illan juhlia varten. Samalla toivotan teistä ihan jokaiselle iloisen pirskahtelevaa aattoa sekä huomista toukokuun ensimmäistä!


This morning is not a usual morning in any way. We have the first of May celebrations about to start and besides that this is the first morning of my maternity leave. Yesterday it was time to say goodbyes to my wonderful colleagues and leave the office life for a while. The thought of beeing on a holiday is still a bit strange but I think I’ll get used to these lazy mornings quite fast.

What I really need is time for the preparations for the new family member. The tiny clothes needs to be washed and organized and her room is still in a process. My plans for the coming weeks includes also a lot of very welcomed me-time with breakfasts in coffees and just enjoying the time all by myself. Our plan is also to arrange many lunch dates with my hubby since the time with only the two of us will be more challenging to organize with two kids and especially with the newborn.

Before fully entering the maternity leave mode I want to wish a cheerful first of May!


Tintti

MADEMOISELLE DE BLANCSIN VAPPUVINKIT

Tuesday, April 28, 2015

Kevään juhlasesonkiin ja erityisesti edessä olevaan vappuun kuuluu oleellisesti kuohujuoma. Saimme tilaisuuden haastatella hurmaavaa Annaa Blanc de Blancs -blogin takaa ja kysyimme häneltä vinkkejä vappua varten: mitä lasiin kannattaisi valita sekä tietysti tilaisuuden tullen ylipäätänsä suomalaisesta kuohuvakulttuurista. Mademoiselle de Blancsilta löytyy taskustaan Wine and Spirits Education Trustin WSET Level 3 award in Wine and Spirits -sertifikaatti, mutta hän suhtautuu viineihin silti ihailtavalla rentoudella.




Kuohuvaa ennen brunssia, brunssin aikana vai sen jälkeen?
Kuohuviinillä on kiva skoolata vapulle ennen brunssin alkamista, se sopii nautittavaksi läpi brunssin ja suosittelen sitä juotavaksi myös brunssin jälkeen. 

Mitkä ovat tällä hetkellä vahvimmat trendit kuohuviinien maailmassa?
Kuohuviinien kulutus jatkaa tasaisesti kasvuaan isoilla markkinoilla ja samppanja on kehittynyt juhlajuomasta arkiseksi vaihtoehdoksi. Maailmalla kovin skumppatrendi juuri nyt on Prosecco, jonka nousukiito alkoi Briteissä parisen vuotta sitten ja se kasvattaa suosiotaan myös muualla. Esimerkiksi Tallinnassa ravintoloissa ja baareissa laseittain myytävä kuohuviini on useimmiten Proseccoa.

Näkyvätkö nämä trendit Suomessa yleensä laisinkaan?
Viinitrendit tulevat Suomeen useimmiten parin vuoden viiveellä. Samppanjatrendi näkyy jossain määrin Suomessa, mutta Prosecco-innostus ei ole täällä ainakaan vielä lähtenyt lentoon, vaikka kyseisten viinien myynti onkin kasvanut Alkossa jonkin verran. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet vahvasti cava-kansaa, eikä sen muuttaminen käy kädenkäänteessä. 

Mitä kuohuvaa suosittelisit nautittavaksi vappubrunssille?
Hyvä vaihtoehto on Vouvray Tête de Cuvée Brut 2012, joka on Chenin Blanc -rypäleestä Loiressa valmistettu tyylikäs kuohuviini. Vouvray on omenainen, paahteinen ja mineraalinen, ja mielestäni raikas tuulahdus suomalaisessa muuten hieman tylsähkössä kuohuviinitarjoomassa. Ylellisemmälle brunssille suosittelen Charles Heidsieck Réserve Brutia, joka on ehkä maailman paras vakiosamppanja. 

Mitä omasta lasistasi löytyy vappuna?
Ajatuksissa oli kaivaa kellarista pienen samppanjatuottajan Sourdet-Diot'n samppis magnum-pullossa. Iso pullo on aina juhlava vaihtoehto. 

Entä mitä nautit mieluiten sen seurana lautasella?
Paras brunssiruoka on lohi eri muodoissaan. Suosikkini on lohicevice saaristolaisleivällä, uppomunalla koristettuna. Ceviceä varten lohi paloitellaan pieniksi kuutioiksi ja mukaan sekoitetaan limemehua, jonka hapot kypsentävät kalan. Sekaan vielä hienonnettua punasipulia, tuoretta punaista chiliä, tuoretta korianteria sekä suolaa maun mukaan ja voilà - älyttömän helppo, mutta supermaukas brunssitarjottava on valmis. Uppomuna toimii kastikkeena, joten ehkä tätä voisi pitää modernina verisona Eggs Benedict -klassikosta.

Jos saisit muuttaa yhden asian suomalaisessa kuohuvakulttuurissa, mikä se olisi? 
Ravintoloissa ja baareissa on useimmiten tarjolla samaa kuohuviiniä tai samppanjaa, paikasta riippumatta. Toivoisin hieman enemmän variaatiota laseittain myytävien kuohuvien valikoimaan, tällöin suomalaiset kuluttajatkin oppisivat samalla uusien kuohuvien makuun samojen vanhojen sijaan. 

Kiitämme Annaa erinomaisista vinkeistä ja toivotamme kuplivaa vappua!

PIENEN POJAN SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT

Monday, April 27, 2015

Yksi äitiyden mahtavista puolista on päästä järjestämään juhlia erilaisilla suloisilla teemoilla. Ristiäiset, syntymäpäivät sekä jokavuotiset juhlapyhät ovat nykyään mahdollisuus sukeltaa pastelliseen juhlamaailmaan, jossa mielikuvitusta ei tarvitse turhaan rajoittaa. Rakastan itse juhlien järjestämistä ylipäätänsä ja lapseni tuomat juhlat olenkin ottanut enemmän kuin innostuneena vastaan.

Viime viikolla meillä vietettiin poikani 2-vuotissyntymäpäivää ja lauantaina oli aika juhlistaa hänen toista merkkipäiväänsä perheidemme kesken. Ensi vuonna taitaa olla ensimmäistä kertaa aika kutsua erilliset lasten syntymäpäivät, tänä vuonna juhlistettiin vielä sukulaisten kesken. Perheemme ovat tosin sen verran suuret, että talomme täyttyy lapsista sekä aikuisista tälläkin tavalla.


Tykkään itse suunnitella juhlia jonkun teeman ympärille ja tämän vuoden teema oli pallot. Meillä eletään nimittäin tällä hetkellä niin kovaa pallokautta, ettei ilman kori- ja jalkapalloa mennä edes nukkumaan tai syömään. Kaksivuotias on kovin hellyttävä näky nukahtaessaan sänkyyn pallot tiukasti molemmissa kainaloissa. Kotona ollessa ei äidille montaa lepohetkeä suoda myöskään käskyn käydessä tiuhaan heittelemään tai potkimaan. 

Tarjoilut halusin pitää suht yksinkertaisina ja juhlistimme poikaa iltapäiväkahvien merkeissä. Juhliin tekisi mieli usein valmistaa useampia herkkuja, niin loputtomasti herkullisia vaihtoehtoja näihin tarkoituksiin löytyisi, mutta olen kuitenkin yrittänyt pitää tarjottavat aina muutamiin hyviin vaihtoehtoihin keskittyvinä.

Kuvissa näkyvät vaniljakeksit löytyvät yleensä juhlissamme aina jossakin muodossa, ne kun on niin helppo koristella juhlateemaan sopiviksi ja nämä maistuvat hyvin sekä lapsille että aikuisille. Cupcakesit kuuluvat myös suosikkeihini ja ne tuovat kattaukseen aina kauniin lisän. Kakun osalta näkyi teemamme maltillisesti myös koristeissa ja sisältä löytyi raikas vadelma-rahkatäyte.



Lastenjuhlat tuntuvat nykyään nousevan sosiaalisen median kautta entistä enemmän esille ja itse toivon kovasti jokaisen vanhemman järjestävän juuri omalle perheelle sopivat juhlat. Yritän itse aina pitää mielessä, että lapselle on tärkeintä iloinen tunnelma ja huomion saaminen lähipiiriltä, eivät viimeisen päälle olevat Pinterest-juhlat. On aivan yhtä hyvä vaihtoehto hakea kaikki tarjottavat valmiina lähileipomosta kuin tehdä kaikki alusta asti itse, enkä toivo kenenkään ottavan koskaan liikaa painetta juhlien järjestämisestä. Koen tärkeäksi, että pojalleni jää juhlista mieleen ihana tunnelma jo juhlien valmisteluvaiheesta alkaen kiireen ja stressin sijaan ja aina tarpeen vaatiessa luotamme mekin ammattilaisiin tarjottavien osalta. 


Last week we celebrated my son's second birthday and on Saturday it was time to throw a little party. We are blessed to have big families around us and our house was filled with grandparents, uncles, aunts and cousins. I made the invitation for coffee and cake and tried to keep the serving simple and delicious for kids and adults.

This year we celebrated with theme of balloons and balls since my son is all about them at the moment. Almost every hour of a day is spent playing football or basketball and the  balloons get the little one of cource very excited. Is there anything better than seeing the excitement and happiness on a child's face on his birthday?


Tintti

BRUNSSI: BLOCK BY DYLAN

Sunday, April 26, 2015

Uudet brunssipaikat ovat aina enemmän kuin tervetulleita tuomaan vaihtelua vanhojen suosikkien rinnalle viikonloppuaamuihin. Upealle sijainnille Etelärantaan hiljattain avannut Block by Dylan yhdistää Soupster-ketjulle tuttua rennon boheemia lounasravintolamaisuutta uudenlaisiin, kauniisiin puitteisiin. 


Runsas brunssi (18,50 €) sisältää hurjasti eri vaihtoehtoja aamiaisannoksista, salaateista, lämpimistä ruoista ja keitoista. Myös makean ystävät on huomioitu muun muassa pannacottaa, brownieseja, omenapiirakkaa ja vaahtokarkkeja sisältävällä jälkiruokatarjonnalla. Ravintolan hauskassa ja persoonallisessa sisustuksessa huomio kiinnittyy erityisesti sympaattisiin Iittalan Sarjaton-astioihin. 

Brunssista etukäteen olin kuullut ainoastaan sen, että tuoremehu on ostettava kuohuviinin tapaan erikseen ja tarjottimet on vietävä itse pois kouluruokalamaiseen tapaan (ping Homevialaura!). Niin pienistä detaljeista kuin onkin kyse, en kieltämättä itsekään ollut niistä kovin innoissani.


Päällimmäisenä Block by Dylanista jäi mieleen upea sijainti, valoisat ja avarat puitteet sekä runsas kattaus. Brunssimme aikana tapahtuneet pienet kömmähdykset palvelussa voitaneen pistää alkukankeuksien piikkiin. Ilahduttavana poikkeuksena moniin muihin keskustan brunssipaikkoihin verrattuna Block by Dylanissa tilaa on runsaasti eikä tarvitse istua kiinni naapuripöydän seurueessa. Myös mahdollisuus saada pöytä isommalle seurueelle on varmasti monia pienempiä paikkoja helpompaa. Kaiken kaikkiaan Block by Dylanissa on paljon potentiaalia ja pienillä viilauksilla konseptista voisi saada oikein onnistuneen. 


Block by Dylan is a new brunch & lunch place located in a gorgeous space in Eteläranta 18 right next to the Market Square in Helsinki. Their brunch (18,50 €) is great in terms of both quality and quantity (so many different dishes!), but we would love to see a few tweaks in the concept - like losing the cafeteria-like self-service trays. 

Betina 

ICED LEMON POUND CAKE

Friday, April 24, 2015

Iced Lemon Pund Cake tuo itselleni vahvasti mieleen kahvihetket Bostonin ja muun Itärannikon kahviloissa. Vanhempieni asuessa Amerikassa vietin tietysti kaikki mahdolliset lomat rapakon toisella puolella ja tätä sitruunaista herkkua nautimme tuolloin usein kahvin seurana. Perinteinen amerikkalainen kakku on saanut nimensä ilmeisesti siitä, että alunperin reseptiin on tullut kaikkia pääraaka-aineita yksi pauna. 

Löysin viime vuonna Manuela Kjeilen Just Sweet -kirjasta hyvin tältä tutulta herkulta kuulostavan reseptin ja koska lopputulos on aina ollut niin kovasti tätä aitoa amerikkalaista versiota muistuttava ja herkullinen, ajattelin jakaa reseptin myös täällä. Alkuperäisestä reseptistä ohjetta on hieman yksinkertaistettu, mutta lopputulos on todella sitruunainen ja mehukas ja uskoisin kaikkien sitruunasta pitävien tykkäävän kakusta. 



225g voita
3dl sokeria
4 kananmunaa
3:n sitruunan raastettu kuori
2:n sitruunan mehu
4rkl lemon curdia (valmista tai itse tehtyä)
1dl creme fraichea
1tl vaniljauutetta
2,5dl vehnäjauhoja
1rkl maizenaa
1tl leivinjauhetta
1/2tl suolaa

Päälle:
4dl tomusokeria
1-2 sitruunan mehu

Sulata voi ja anna jäähtyä.

Sekoita sokeri, munat, sitruunan kuoret, sitruunamehu sekä lemon curd keskenään. Älä vispaa liikaa, seoksesta ei tarvitse tulla kuohkeaa, muutama minuutti riittää. Lisää joukkoon sulanut voi koko ajan sekoittaen. Lisää myös creme fraiche sekä vaniljauute.

Sekoita keskenään kuivat aineet ja yhdistä ne muuhun taikinaan käsin. Älä taaskaan vatkaa liikaa. Taikinan tulee jäädä todella löysäksi tässä vaiheessa. 

Laita takina pitkulaiseen vuokaan ja paista 20min ajan 175 asteeessa ja laske sen jälkeen lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä 30min. Anna kakun jäähtyä ainakin 20 minuuttia ennen kuin kumoat sen vuoasta pois (liian lämpinänä kumottu kakku saattaa hajota).

Sekoita sitruunan mehu ja tomusokeri ja laita kakun päälle. Itse annoin päällysteen valua huolettomasti kakun reunoja pitkin, halutessasi voit pitää päällisen koostumuksen riittävän kiinteänä (vähemmän sitruunamehua) ja asetella sen kauniisti pysymään kakun päällä.  


Tässä myös oiva vinkki lähestyvään Vappuun, tästä saat nimittäin mainion tarjottavan esimerkiksi vappupiknikille!



Tintti

SPRING COATS

Wednesday, April 22, 2015


Viimeinkin taitaa olla koittanut aika, jolloin paksummat villakangastakit uskaltaa oikeasti viedä talvisäilöön odottamaan ensi vuotta. Joka vuosi tämä tunne tuntuu ihan yhtä mahtavalta ja ajattomat trenssit ja kevyemmät takit ovat mielestäni muutenkin niitä takeista kauneimpia.
 
 
 
Kevät- ja syystakkeja tekisikin mieli usein hankkia joka sesongille uusi, mutta vuosi toisensa jälkeen saa todeta niiden käyttöajan olevan vuoden aikana niin lyhyt, että muutama riittää. Siirtyminen tästä vielä kevyempään nahkatakkiin tai bleiseriin koittaa yleensä (onneksi) kovin nopeasti ja aitoa tarvetta uudelle takille ei varmasti vielä moneen vuoteen ole edessä.

 
Perinteisen ja klassisen trenssin lisäksi tykkäämme molemmat Betinan kanssa buklee-takeista ja kovin saman henkiset sellaiset kaapeistamme löytyykin. Betinan Massimo Duttilta ja omani Katri Niskaselta. Molemmat helposti varioitavissa sekä arkeen että juhlaan ja tuovat piristävää vaihtelua yksinkertaisemmalle trenssille kevätpäiviin.
 
 
 
The spring sun  is finally keeping us warm enough for spring coats and accessories. Nothing feels better at this time than the fresh and light spring wardrobe and bright colours. A nice spring coat doesn't need a lot of styling, only a few spring accessories and we are ready to enjoy the sun!
 
Tintti
 
 

HOW TO BE A HAPPY RUNNER

Monday, April 20, 2015

Kuivat kevätkadut täyttyvät tänäkin vuonna lenkkeilijöistä juoksun suosion jatkaessa edelleen huimaa kasvuaan. Maratonit löytyvät jo hämmästyttävän monen tutun kalenterista ja kevään uusien juoksukenkien ominaisuuksia vertaillaan asiantuntevasti milloin missäkin kahvipöydässä. Innostuneina (mutta emme kovin asiantuntevina!) harrastelijajuoksijoina halusimmekin kurkistaa juoksijoiden sisäpiiriin ja vietimme aurinkoisen aamupäivän suosittua Candy on the Run -juoksublogia pitävän Karkin kanssa. Kolme maratonia ja yksitoista puolimaratonia juosseelta Karkilta toivoimme saavamme ennen kaikkea inspiraatiota, mutta myös käytännön vinkkejä niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin juoksijoille.  


Karkin oma innostus juoksuun alkoi kymmenisen vuotta sitten “pienillä rantalenkeillä ja ihan vääränlaisilla kengillä” – ajatuksena kohottaa kuntoa ja parantaa elämäntapoja. Nopea kehitys ja rohkaisevat tulokset innostivat yhä useammin juoksun pariin ja muutamassa vuodessa hänestä tuli lajin innokas harrastaja – ja juoksubloggaaja. Ajatus juoksuaiheisen blogin perustamisesta lähti amerikkalaisten blogien lukemisesta (mm. The Hungry Runner Girl, Carrots & Cake, Peanut Butter Fingers) sekä osallistumisesta HCR Street -tiimiin, jonka kautta lähtökohtaisesti yksinäiseen harrastukseen tuli myös kaivattua yhteisöllisyyttä. “Siinä vaiheessa oli ihana vaihtaa ajatuksia samanmielisten kanssa. Oli myös lähipiirin kannalta varmasti kivaa vaihtelua, että kanavoin innostukseni juoksukavereihin – enkä heihin”,  Karkki kertoo hymyillen. 

“Oikeanlaiset kengät, malttia ja huolellinen kehonhuolto”, Karkki nimeää kolmeksi asiaksi, jotka hän nyt tekisi toisin juoksuharrastusta aloittaessaan. Kengissä tärkeintä on, että ne sopivat juuri oman jalan rakenteeseen ja siksi urheiluvälineliikkeen asiantuntijaneuvot ovat kullanarvoisia. Vuosia vanhoilla lenkkareilla sen sijaan voi saada tuhoa aikaan. Maltti olisi hyvä pitää matkassa pitää matkassa niin lenkkimäärien kuin nopeuden suhteen, sillä aloittelijan sudenkuopaksi muodostuu usein nopea kehitys ja siitä tuleva liiallinen innostus. Aloittelijalle hyvä tapa onkin vuorotella kävelyä ja juoksemista nostaen pikku hiljaa juoksun osuutta. Perinteinen kolmen p:n sääntö (pitää pystyä puhumaan) varmistaakin vauhdin pysyvän itselle sopivana ja kehitystä tukevana. Kehonhuolto juoksun rinnalla on asia, jonka moni usein unohtaa (hmm, allekirjoitamme!). Siksi venyttely ja mahdollisesti hieronta olisi syytä ottaa lenkkien tavoin säännöllisesti agendalle erityisesti oman kehon tarpeita kuunnellen. Karkille merkittävä apua kehon epätasapainoisuuksien hallintaan löytyi osteopatiasta.


Kysyttäessä vinkkejä hieman kokeneemmalle juoksijalle Karkki nimeää ensisijaisesti sen, ettei vertailisi omaa juoksemistaan liikaa muiden tuloksiin. Kaikkien ollessa yksilöitä, vertailu muihin voi olla jopa vahingollista. Saman neuvon hän antaa netistä löytyviin juoksuohjelmiin; niistä voi hyvin ottaa inspiraatiota ja kokeilla osana omana harjoitusohjelmaa, mutta samalla muistaa etteivät ne ota huomioon yksilöllisiä tarpeita ja siksi suhtautua pienellä varovaisuudella eikä noudattaa orjallisesti. “Jos tähtäimessä on maratonille osallistuminen tai muuten vain suuremmat kilometrit, suosittelen ehdottomasti harjoittelukertoja oman valmentajan kanssa, joka ottaa huomioon yksilölliset tarpeet ja kyvyt”, Karkki vinkkaa. 

Säännöllisestä kehonhuollosta huolimatta juoksuharrastajankaan askel ei aina ole kevyt; matkassa kulkevat usein jos jonkinlaiset haasteet, jotka pakottavat välillä pitämään pitkiäkin taukoja juoksusta. Nämä ovat tulleet harmillisesti myös Karkille tutuksi jalkojen rasitusvammojen kautta, jotka ovat lajia rakastavalle kova paikka – etenkin alkuvaiheessa. Vuosien aikana loukkaantumisista johtuviin taukoihin on oppinut suhtautumaan tyynemmin, mutta erityisen haastavaksi tilanteen tekee ympärillä oleva innokas ja tiivis juoksuyhteisö.  Näinä aikoina Karkki on oppinut yksinkertaisesti pitämään some-kanavia enemmän kiinni lisäharmituksen välttämiseksi. Vaikeampia hetkiä juoksuharrastuksen aikana ovatkin olleet loukkaantumisen vuoksi peruuntuneet osallistumiset maratonmatkoille. Karkki muistuttaakin loukkaantumisten olevan juoksijan arkea ja siksi se on hyvä pitää mielessä myös kisoihin ja etenkin matkoihin valmistautuessa. 


Ihanan positiivista ja innostunutta Karkkia kuunnellessa ei jää epäselväksi hänen rakkaustensa lajia kohtaan. Mikä meitä kovasti ilahdutti oli ennen kaikkea hänen tervehenkinen suhtautumisensa juoksua kohtaan; vaikka treenaaminen on hyvin systemaattista ja tavoitteellista, on juoksu on vain pieni osa elämää – eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti. 

Juoksu-unelmaa kysyttäessä tulee vastaus Karkilta nopeasti: New Yorkin kuuluisa maraton. Sinne Karkki aikoo vielä jonain vuonna päästä juoksemaan ja kokemaan legendaarisen maratonin uniikin tunnelman. Matkaa kohti Manhattania sekä juoksuinspiraatiota kehotamme seuraamaan Instagramista @candyontherun sekä tietysti blogista


After the long and dreadful Nordic wintertime, there’s nothing better than that first run on dry streets. As many of us take up running during the spring inspired by that sensation, we wanted to get some inside intel on how to do it smartly. We sat down with Candy on the Run blogger and three-time marathoner Karkki for a chat about running.

Her best tips? Buy proper shoes, have a lot of patience (you need to walk a lot too!) and do lots of stretching. Her biggest lesson learned during her ten years of running is first and foremost not compare yourself to others: we all have individual skills and needs and thus something that works for someone else might end up causing you an injury. So listen to your body and ask for expert advice from a coach if needed. For more tips and daily inspiration, follow this amazing lady on Instagram @candyontherun. 

Tintti & Betina 

RASKAUSAJAN TYÖPUKEUTUMINEN

Thursday, April 16, 2015

Työpaikallani noudatetaan media- ja mainosalalle kovin tuttua epävirallista pukukoodia ja työpäiviä varten saa pukeutua itselle mieluisalla tavalla, toki päivän agendan ja tapaamiset huomioiden. Tällä hetkellä pukeutumista rajoittaakin pukukoodia enemmän kasvava vatsani, joka tuo omat haasteensa toimistopäivien pukeutumiseen ja ne suosikkityövaatteet ovat viettäneet viime aikoina aikaansa vaatekaapissa harmillisen paljon.

Kuulun itse siihen joukkoon, joka mieluummin pitää vatsansa hieman vähemmällä huomiolla, enkä ainakaan toivo korostavani sitä töissä ollessani. Raskausvatsat ovat minusta kauniita, mutta en tässäkään raskaudessa ole tuntenut oloani kotoisaksi erityisesti vatsaa korostavissa asuissa. Omaan kasvavaan ulkomuotoon on ollut samalla tavalla totuttelemista kuin ensimmäisellä kerrallakin ja töissä haluan fokuksen pysyvän muutenkin työasioissa raskauden sijaan. 


Suosikkejani viimeisten kuukausien toimistoasuista ovat olleet jakut ja suuremmankin vatsan päälle kauniisti laskeutuvat puserot. Hiukan löysemmän mallisia kauluspaitoja olen myös käyttänyt paljon ja huivit ovat tuoneet kokonasuuksiin kaivattua piristystä. Harmikseni rakastamani mekot ja hameet olen joutunut jättämään työpukeutumisestani jo raskauden puolivälissä, kaikki helmani kun on varustettu kovin napakalla vyötäröllä, eivätkä ne muutenkaan tällä hetkellä istu enää kauniisti päälläni (olisipa se vatsa ainoa raskaudessa kasvava ruumiinosa...).

Housujen osalta pelastukseni on tälläkin kertaa ollut Belly Belt, jonka avulla olen voinut käyttää normaaleja farkkujani edelleen. Farkut ovat toimistollamme täysin hyväksytty pukukoodimme osalta ja ne ovatkin muodostaneet yhden raskausaikaisista pukeutumisen kulmakivistäni hameiden, mekkojen ja muiden housujen ollessa poissa pelistä.

Nämä asut on kuvattu raskausviikolla 32, aikana, jolloin vatsa todellakin siis jo aidosti pukeutumista rajoittaa ja olo on tukeva. Todella mielenkiinnolla kuulisin, mikäli teillä olisi jakaa omia hyviä vinkkejä raskausajan toimistopukeutumiseen näille viimeisille viikoille?


Growing belly sets its own challenges to office outfits and my workwear wardrobe is getting very limited. Our casual dress code helps the everyday dressing challenge a little and it has still been quite easy to choose outfits that doesn't highlight the growing belly.

As in my last pregnancy I hope that the focus stays on business at the office and I don't want my outfits to highlight the pregnancy. This far my favourite wardrobe cornerstones have been blazers, looser dress shirts and blouses. Thanks for the Belly Belt I have been able to wear my normal jeans through the pregnancy.

There is not that many weeks left with the office looks anymore and I try to enjoy these days with workwear as much as I can. Soon it will be pure luxury to be able to wear all the blazers and silk blouses again. 


Tintti

VIT CHOKLAD OCH BLÅBÄRSRUTOR

Wednesday, April 15, 2015

Kladdiga kakor on ihana ruotsalainen leivontakirja, johon ihastuin alunperin Tukholmassa ystävieni illallisilla keittiössä sitä selatessani. Yhdistävä tekijä kirjan resepteille on nimen mukaisesti mud cake -tyylinen tahmeus. Lisäksi monissa kirjan leivoksissa ja kakuissa käytetään paljon marjoja, kuten esimerkiksi Marängbomb med hallon och jordgubbar- ja Petit choux med vaniljgrädde och färska björnbär -resepteissä. Kuulostavatko nämä reseptit teistä yhtä houkuttelevilta kuin minusta?

Olen tehnyt useasti kirjan reseptillä valkosuklaa-mustikkaruutuja, jotka voi tarjoilla esimerkiksi illallisilla jälkiruokana yksittäisannoksina tai brunssilla kattauksessa rennosti vuoassa. Tämä raikas jälkiruoka tuntuu herättävän joka kerta yhtä paljon ihastusta (ja reseptikyselyitä!) ja on lisäksi todella helppo ja nopea valmistaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!



n. 12 annosta 

150 g huoneenlämpöistä voita 
2 dl sokeria 
2 kananmunaa 
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta 
1 tl vanijasokeria
150 g pakastemustikoita (käytän itse aina koko pussin) 
150 g valkosuklaata 

Koristeluun ja tarjoiluun: tomusokeria, halutessasi esimerkiksi minttua, pensasmustikoita ja hieman vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa. 

Laita uuni lämpeämään 175 asteiseksi. Asettele leivinpaperi vuokaan. Sekoita yhteen voi ja sokeri. Lisää kananmunat joukkoon sekoittaen. Sekoita ensin kuivat aineet erikseen ja lisää ne hiljalleen taikinaan. 

Levitä puolet taikinasta vuokaan tasaiseksi pohjaksi. Lisää taikinakerroksen päälle jäiset mustikat ja rouheiksi paloiksi pilkottu valkosuklaa. Kaada taikinan loppu mustikoiden ja suklaan päälle. Paista uunin keskiosassa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen anna jäähtyä ja koristele tomusokerilla. 


Betina 

THE EVERYDAY JOYRIDE

Monday, April 13, 2015

Onnellinen ja toimiva arki on ollut itselleni aina asia, josta en ole ollut valmis tinkimään. Haluan arkemme toimivan niin, että siitä voi aidosti nauttia, eikä se tunnu liian kuluttavalta tai mene pahimmillaan vain päivistä ja viikoista selviytymiseksi. Arkeahan se elämämme tunnetusti suurimmaksi osaksi on ja siitä jos jostakin tulisi siis ehtiä pitämään huolta ja nauttimaan. Arkemme myös muodostaa poikamme (ja kohta myös toisen lapsemme) lapsuuden ja toivon sen tietysti olevan onnellinen, turvallinen ja taianomainenkin. 

Aiemmin arjen suunnitteleminen ja eläminen oli luonnollisesti kovasti helpompaa, kun päivät sai elää omien ja miehen menojen mukaan. Kun kuvioihin tulee mukaan lapsi tai useampi, muuttuu palapeli  paljon monimutkaisemmaksi ja priorisointi tulee väistämättä tutuksi. Äitiyslomalta töihin palaamisen jälkeen olemmekin saaneet suunnitella arkeamme aivan uudella tasolla, kun mukana on pojan päivähoitokuviot sekä molempien työkiireet. Pohdin eri vaihtoehtoja arkemme järjestämiseen kauan ennen töihin palaamista ja aika nopeasti totesin lyhennetyn työpäivän olevan varmasti omalla kohdallamme tässä vaiheessa avain onnellisuuteen. Hieman kevyemmät työtunnit helpottavat kiirettä arki-illoista ja etenkin pitävät kaksivuotiaan päiväkotipäivät maltillisen pituisina. Lyhennettyä työpäivää varten joudun toki tekemään kompromisseja työasioissa ja laskemaan siihen liittyviä odotuksia hetkellisesti, mutta toisaalta se mahdollistaa enemmän aikaa pojan kanssa ja antaa aikaa moneen muuhun asiaan. Lyhyemmän työpäivän lisäksi viikkojen suunnittelu on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi ja esimerkiksi sunnuntaisin suunnittelen koko tulevan viikon ruuat valmiiksi ja hoidamme kaupassa käynnin niin, ettei sitä tarvitse töiden jälkeen kiirehtiä.


Omista arki-illoista on töihin palaamisen jälkeen täytynyt karsia urheilua, eivätkä kuuden aikaan alkavat spinningit ja body combatit ole enää itsestäänselviä vaihtoehtoja. Liikkumaan on edelleen säännöllisesti päästävä, mutta urheilukertoja on joutunut vähentämään aiemmasta reippaasti ja välillä urheilu rajoittuu kokonaan viikonloppuihin. Töiden osalta iltamenot on karsittu aivan minimiin ja niihin osallistumisen kynnys on korkea. Houkuttaville ensi-illoille ja monille muille kutsuille joudun sanomaan ei, mutta toisaalta lyhyempi työpäivä mahdollistaa keväisen aurinkoiset iltapäivät ulkoilmasta nauttien, jonka jälkeen aikaa jää vielä kiireettömälle ruuanlaitolle. Oma hetkeni ja osittainen arkeni pelastaja on myös aikaisin herättävä herätyskello, minulle on tarpeen saada herätä rauhassa ennen muuta perhettä ja valmistautua kiireettömästi tulevaan päivään kahvin ja puuron parissa.

Yritin myös etukäteen etsiä viisaampien sanoja ja kokemuksia ja luin muutamia naisjohtajien kirjoja (esim. Kirsi Pihan Naisjohtaja:n) aiheesta. Mitään varsinaista kultasuonta en onnistunut löytämään, mutta lukemani vahvisti ajatukseni siitä, että arjen palapeliä on suunniteltava ja jokaiselle perheelle on olemassa se oma paras ratkaisu eikä vertailu muihin kannata. Ympärilläni on hurjasti samassa tilanteessa eläviä ja kuulostelin ja kyselin erilaisia vaihtoehtoja ja kokemuksia tutuilta myös mahdollisimman paljon. Vaikka muiden ratkaisut eivät välttämättä meillä  suoraan toimikaan, sain tutuilta ja ystäviltä kuitenkin paljon kullanarvoisia vinkkejä ja ajatuksia arjen pyörittämiseen.

Ja tietysti meille kaikille tulee välillä päiviä, jolloin kahlataan siellä motivaatioaltaan matalammassa päässä pyykkivuoria väistellen, mutta arjen kokonaiskuvan ollessa omalle perheelle mukavaksi optimoitu, on näitä päiviä onneksi onnellisen harvoin. Sen ajatuksen hyväksyminen, ettei (tällä hetkellä) ihan kaikkea voi arkeensa saada, mutta niistä tärkeistä ja onnelliseksi tekevistä asioista ei tarvitse tinkiä, auttaa itseäni arjessa kovasti.


I'm slowly but safely entering the hectic years where different roles and their responsibilities would often demand at least 30 hours in a day. Being a mother and wife is the most important job at the moment but I also want to enjoy my office days and career. Mixing all of this requires a lot of planning and with a good weekly plans we have been able to enjoy our everyday life after returning to work from maternity leave.

Enjoying the every day life is a must for me and prioritizing and effective planning have been the keys to success for us. One big change was made for my workdays as well when I started to work with 80% weeks with shorter workdays. This has been a perfect solution for us and it helps our weekdays a lot. 

Afterworks, premiers and other work-related events are rarely in my calendar at the moment and they have to still wait for few years. Luckily I was able to enjoy it to the fullest before becoming a mother and big sacrifices have not been required.



Tintti

THE ROYAL CURLS

Friday, April 10, 2015

Prinsessakiharat ovat kuninkaallisia seuraaville tulleet varmasti jo yhtä tutuksi kuin pastellivärit pukeutumisessa. Euroopan kuningashuoneen prinsessoilla tuntuu lähes poikkeuksetta olevan tuuhean pitkät hiukset, jotka nähdään usein latvoista käännetyillä kiharoilla. Kampauksen suurin suosija on varmasti Britannian Kate, jolla on oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana alettu näkemään hiukan laajempaa kampausvariaatiota ja kiinni olevia hiuksia. Kate ei luopunut tunnetusta hiustyylistään edes hääpäivänään, jolloin vain pieni osa hiuksista oli nostettu kiinni ja avonaisilla hiuksillaan Kate teki historiaa korkean luokan prinsessahäissä.

Prinsessojen hiusten osalta naapurimaamme hovikampaajat ansaitsevat minusta erityismaininnan ja kiitoksen. Victorialla ja Madeleinella on nähty aina hyvin erilaisia kampauksia ja he vaihtelevat juhla- ja edustustyyliään usein. Etenkin Victoria osaa varioida hiustyyliään laajalla skaalalla ja peräkkäisinä päivinä edustustilaisuuksissa kuvattuna hänellä harvoin nähdään edes jakausta samassa kohdassa. Madeleine turvautuu toki usein tunnettuihin prinsessakiharoihin, mutta ilahduttavan usein hänelläkin nähdään kauniita ja elegantteja nutturoita.

Katen tunnetuimmat kampaukset, näistä me hänet tunnemme!

Victoria edustaa harvoin hiukset auki, vaikka näyttävien nutturoiden lisäksi kruununprinsessa näyttää upealta avonaisissa hiuksissaan (vaikka tuo kuva muistetaankin harmi kyllä muista syistä). 

Victoria on mestari vaihtelemaan jakauksensa paikkaa ja perinteinen poninhäntäkin saa vaihtelua jakauksen muuttaessa sivulta keskelle. 

Vaaleat hiukset ja etenkin palkkiraidat olemme onneksi saaneet jättää historiaan. Tummat hiukset pukevat Madeleinea mielestäni paljon vaaleita paremmin.

Hiusasioissa Britannia häviää minusta siis muille eurooppalaisille, ja etenkin ruotsalaisille, merkittävästi, vaikka toki arvostelu lähinnä Kateen kohdistuukin. Kate saisi kuitenkin rohkeasti kokeilla erilaisia kampauksia ja antaa kampaajilleen enemmän vapauksia. Alla kuvia Katesta hiukset kauniisti kiinni, lookeja, joita näkisin kovin mielelläni hänellä useamminkin. 

Jopa tuo vasemmanpuoleinen hiusten nostaminen toispuoliseksi tuo kokonaisuuteen minusta kovasti raikkautta ja tämäkin olisi oivaa vaihtelua Katella yleisimmin nähtyyn kampaukseen. Oikeanpuoleinen nuttura on puolestaan yksi kaikkien aikojen suosikeistani herttuattarella.

Kuninkaallisen viimeistelty poninhäntä pukee Katea erinomaisesti ja tämän näkisin enemmän kuin mielelläni hänellä useammin rennommissa edustustilaisuuksissa. 


Kate Middleton is well-known and admired around the world for her gorgeous, thick and shiny hair. Her signature do - beautiful and bouncy loose curls -  is often seen on other European princesses as well. Even though the duchess's look is amazing, it would be great to see more variation and especially up-dos on her. Here are some styles that we really hope Kate would wear more often because she looks stunning in them as well. 

The Swedes really know how to style their royal hair gorgeously for different occasions and they rarely repeat dos in official engagements. Especially Victoria often delights us with versatile styles and fancy up-dos. And we were very happy to see Madeleine giving up her blonde hair for a more elegant brown tone.


Tintti 


Kuvat: Pinterest, Expressen, Aftonbladet & InStyle.

THE OFFICE LOOK

Thursday, April 9, 2015

Keskustelimme taannoin ystäväni kanssa muutoksesta, jonka olemme huomanneet tapahtuneen työpukeutumisessamme oltuamme työelämässä muutaman vuoden. Hymyilyttää hieman ajatella miten virallisesti sitä vastavalmistuneena ensimmäisessä positiossani ainakin itse pukeuduin - lähestulkoon aina jakkuihin ja kauluspaitoihin. Toki kyseiset vaatekappaleet kuuluvat tälläkin hetkellä työasuihini viikottain, mutta lähtökohtaisesti sekä oma että tuttavapiirini ote toimistopukeutumiseen tuntuu olevan hieman aiempaa rennompi ja persoonallisempi. Asiaan omalta osaltaan varmasti vaikuttaa, että monet lähipiiristäni työskentelevät tapaani markkinointi- ja mainonta-alalla, jossa lähtökohtaisesti pukukoodit eivät ole niin tiukasti määriteltyjä kuin monilla muilla aloilla. 


Vastavalmistuneena ja työuran alkutaipaleella sitä varmasti tiedostamattakin pyrkii vahvistamaan omaa uutta työidentiteettiään ulkoisin keinoin pukeutumisellaan. Tarve tähän vähenee työkokemuksen ja ammattitaidon lisääntymisen myötä. Pian sitä myös oppii tuntemaan oman tehtävänsä, yrityksensä ja toimialansa lainalaisuudet ja normit niin pukeutumisen kuin muiden käytäntöjen suhteen. Tällöin myös oman persoonallisuuden ja tyylin tuominen osaksi työpukeutumista tulee luontevammaksi. Mielestäni on ihana seurata business-persoonia, jotka tuovat työpukeutumisessaan rohkeasti esiin esimerkiksi omaa naisellista tai sporttista tyyliään. 

Minulle hyvin tyypillinen työpäivän asu koostuu yksinkertaisista elementeistä, kuten neuleesta ja  klassisesta kynähameesta. Oma tapani tuoda persoonallisuutta työasuihin taitaakin olla ensisijaisesti asusteiden kautta. Kuvassa näkyvään asusteeseen liittyykin hauska pieni tarina, sillä Laura Ashley -pitsikaulus on itse asiassa peräisin lapsuuteni vaatekaapista. Äitini osti sen minulle aikoinaan mekkojen kanssa juhliin käytettäväksi, ja muistan inhonneeni sen käyttöä jostakin syystä. Nyt vuosia myöhemmin satuin sen löytämään ja siitä onkin tullut yksi suosikkiasusteistani, joka tuntuu keräävän joka käyttökerralla kehuja. Äidit taitavat olla aina oikeassa - myös tyyliasioissa.


It's funny how when you start working after graduation, you tend to dress in this extremely formal and preppy way at the office - at least I did.Over the years you start evolving your own professional style often bringing in a little personality as well. I really love it when people in the business world boldly integrate their own personal style into their work attire - like a really feminine look for instance.Personally, my office look tends to be quite classic and simple, but I use accessories to express my own look.One of my go-to pieces is a lace collar from Laura Ashley, which actually happens to be a childhood treasure of mine. 

Betina

VIINIMATKALLA CALIFORNIASSA

Tuesday, April 7, 2015

Pidämme molemmat mieheni kanssa todella paljon hyvistä viineistä ja niiden maistelun lisäksi  koko viinimaailma ja -kulttuuri kiehtoo meitä kovasti. Olemme tehneet yhdessä monen monta viinimatkaa ja koska näistä matkoista kysytään minulta usein vinkkejä ja suosituksia, ajattelin Stellariinkin koota omia oppejani ja kokemuksiani matkoista. Ensimmäisenä on vuorossa Californian Napa Valley, joka oli pitkään odottamamme matkakohde. Napa Valleyssa vieraillessa kannattaa tietysti lomailla samalla muuallakin Californiassa ja yhdistää ainakin vain tunnin ajomatkan päässä oleva San Fransisco viinimatkaan. 

Majoituimme Yountvillen elegantissa kylässä, joka tunnetaan erityisesti loistavista ravintoloistaan ja  onkin saanut lempinimen Napa Valleyn kulinaristinen pääkaupunki. Michelin-tähtiä vilisevä kylä on viinituristille oivallinen valinta lyhyiden etäisyyksiensä vuoksi ja kompaktissa kylässä pääseekin kävellen useimpiin ravintoloihin ja kauppoihin. Viinitiloja varten tarvitsee toki auton, mutta illallisille on ihana suunnata kävellen laventelipensaiden reunustamia teitä lämpimässä Californian illassa. Suosituimpiin ravintoloihin on tehtävä varaukset jopa kuukausia etukäteen ja ravintoloihin kannattaakin tutustua jo hyvissä ajoin ennen lomaa.  Hintatasoltaan Yountvillessä saa asumisesta maksaa hiukan enemmän, kuten usein Amerikassa muutenkin, mutta hotellit ovat myös korkeatasoisia. Yountvillestä sekä muista Napan kylistä löytyy hyvin tietoa täältä.


Napa Valleyssä ja sen ympäristössä riittää viinitiloja käytäväksi pidempääkin lomaa varten. Suosittelen pohtimaan ehtukäteen kuinka monta päivää lomastaan haluaa viinitiloihin tutustuen ja erilaisia viinejä maistellen ja sen jälkeen hiukan suunnittelemaan ja etsimään etukäteen tietoa vierailtavista paikoista. Oman kokemukseni mukaan 23 päivää on usein jo riittävästi viinitiloilla vierailua varten, niin paljon vierailut alkavat toisiaan muistuttamaan ja lomaan kannattaa yhdistää sen jälkeen muutakin. Moneen paikkaan on varattava etukäteen aika ohjatulle kierrokselle, ja nämä saattavat olla hyvin varattuja pitkäksi aikaa eteenpäin ja loman suunnittelu todella kannattaa. Lomalle on hyvä suunnitella tutustumiskäyntejä alueen tunnetuimpiin ja tyypillisimpiin viinitiloihin sekä katsoa, että tulisi vierailtua erityylisiä viinejä tuottavissa paikoissa. Jotkut tilat ottavat vieraita vain varauksen kautta, mutta useimmiten viinejä pääsee ainakin maistelemaan ilman ajanvarausta. Napa Valleyn viinitilat on listattu kätevästi esimerkiksi tänne

Napa Valleyn osalta tunnetuimmat tilat ovat Mumm, ensimmäinen ranskalaisen viinitalon Amerikkaan avaama tila Domaine Chandon, Napan vanhin edelleen avoinna oleva viinitila Beringer sekä arkkitehtuuristaan tunnettu Opus One Winery. Rypälelajikkeista suurimmat ovat Chardonnay, Cabernet Sauvignon sekä Pinot Noir, joka saavutti hurjan suosion etenkin Sideways-elokuvan jälkeen. Tunnetuimpien tilojen lisäksi oma suositukseni on tutustua Frog's Leapin viinitilaan ja erityisesti sen erinomaisiin Sauvignon Blanceihin.


Eurooppaan verrattuna Napa Valleyssä viinitiloilla vierailu erosi minusta eniten ehkä palveluiden osalta. Napa Valleyn tiloista monilla sijaitsi myös ravintola ja viinitilalla vierailun ympärille oli rakennettu enemmän muitakin palveluita. Itse pidin kovasti ravintolatarjonnasta, ainakin kaikki kokeilemamme olivat nimittäin todella hyviä laadultaan ja päivää oli helpompi suunnitella, kun lounaan sai syödä jollakin viinitilalla. Muutoin viinitiloilla vierailu oli hyvin samanlaista kuin Euroopassakin, kierrokset tilojen kellareissa ja esitykset tilojen historiasta eivät juuri vanhan mantereen vastaavista poikenneet.

Napa Valleyssä ja erityisesti Yountvillessä sai usein todeta nauttivansa amerikkalaisen rentouden ja ranskalaisen kulttuurin parhaiden palojen yhdistelmästä, mikä taisikin olla tiivistettynä syypää omaan rakkauteeni paikkaa kohtaan. 


Good wines belong to our dinner table together with good food and besides tasting the wines we love to explore different wine regions and wineries around the world with my husband. Combining traveling, good wines and romantic vineyards can't go wrong and I could say this is one of our favorite ways to spend our holidays. Since I often get questions about these wine travels I thought I could share my experiences here in Stellar.

Napa Valley was a long awaited destination for us and it really did fulfill all our expectations. The elegant town of Yountville was perfect choice for staying since it is known for it's good food and the town is surrounded by well-known wineries. Small and pedestrian friendly center is something to love and the preppy atmosphere of the town is a perfect choice for a wine tourist.

For a Napa Valley trip I recommend to plan the holidays well and book the visits to vineyards beforehand.  Many wineries have good restaurants and having a lunch in a beautiful vineyard is highly recommended. Napa Valley offers a wide selection of red, white, and sparkling wines and few dessert wines as well and I recommend to plan a versatile wine tour for the holiday. 

Napa Valley and especially Yountville is a perfect mix of American informality and French culture and that might be the reason why a piece of my heart was left to California. 


Tintti 

AFTERNOON TEA: CAFÉ EKBERG

Sunday, April 5, 2015

Iltapäiväteet ovat muutaman viimeisen vuoden aikana kaikessa hiljaisuudessa hiipineet vihdoin myös Helsingin ravintolamaailmaan; muun muassa Kämpissä, Salutorgetissa ja Ekbergillä voi käydä nauttimassa afternoon tea -tarjoilun kello kahden ja kuuden välillä. Perinteisesti iltapäiväteetarjoiluun kuuluu haudutetun teen lisäksi kerrostarjottimella toast skagenien ja quichien tapaisia pikkusuolaisia sekä makeita herkkuja, kuten petit foureja, macaroneja ja sconsseja. 



Iltapäiväteetuokioista viehättävän tekee mielestäni se, että niissä väistämättä pysähtyy hieman eri tavalla keskittymään ja nauttimaan hetkestä kuin muuten työpäivän jälkeisillä usein varsin hektisesti alkavilla tapaamisilla. Voisi myös olla kiva idea järjestää vaihtelun vuoksi esimerkiksi tiimipalaveri teen äärellä toimiston sijaan. 

Olen lapsesta asti käynyt paljon Ekbergillä ja rakastan kahvilan perinteistä tunnelmaa, jossa juuri mikään ei ole muuttunut vuosien saatossa. Ikään kuin aika olisi pysähtynyt - hyvällä tavalla. Iltapäivätee Ekbergillä kokonaisuudessaan oli oikein miellyttävä ja kotoisa kokemus. Maistuvat skagenit ja quichet veivät hyvin työpäivän jälkeisen nälän, ja täydellisen tuoreet macaronit ja muut leivonnaiset tekivät sateisesta tiistai-illasta ihanan pienen hemmotteluhetken. Jos kaipaa vielä astetta ylellisempää champagnella varustettua teehetkeä, suosittelen erittäin lämpimästi myös Salutorgetin afternoon tea:ta.


Muutamaa päivää aikaisemmin tehtävä varaus mahdollisti myös hyvän pöydän saamisen alkovista hieman omassa rauhassa kahvilan vilskeestä. Hauskan oman nyanssinsa teehetkeemme toi viereisen pöydän kahdeksankymppisten rouvien iloinen ja nauravainen seurue. Naureskelimmekin ystäväni kanssa, että tuossa mekin varmasti sitten istumme viidenkymmenen vuoden päästä harmaahiuksisina kikattelemassa.

Ovatko afternoon tea -hetket löytäneet tiensä teidän kalentereihinne? 

Afternoon tea servings are a great way to bring in a little luxury to afternoon meetings or get-togethers.  Helsinki has a few nice places that serve afternoon tea like Salutorget (my favorite!), Brasserie Kämp and Café Ekberg. We spent a lovely rainy day afternoon at Ekberg's which is a very traditional cafe on one of the prettiest street in Helsinki. Their afternoon tea was an overall nice and cozy experience with amazing little macarons.

Betina