AIKUISIÄN OIKOMISHOITO

Monday, October 5, 2015

Oikominen on aihe, josta olen jo pitkään halunnut kirjoittaa, mutta samalla arastellut sitä kokien aiheen hieman henkilökohtaiseksi ja toisaalta turhan arkiseksi. Viime viikolla kuitenkin toimin sparraajana ystävälleni aiheeseen liittyen ja koin, että oli ihana voida olla avuksi vastaamalla toisen hassuihin kysymyksiin hieman jännittävään projektiin liittyen. Aikoinaan omaa oikomistani aloittaessa olisin todella kaivannut tietoa ja kokemuksia asiasta, sillä vaihtoehtoja on paljon ja niiden kartoittamisessa on oltava hyvin proaktiivinen. Näin ollen jos pystyn rohkaisemaan jotakin omilla hyvillä kokemuksillani, on siitä kirjoittaminen kannattanut. 

Pikkuisen vinot etuhampaat ovat aina olleet osa minua ja koin pitkään, että ne tekevät minusta persoonallisen ja hauskan näköisen - ihan oikeasti. Kohdallani kyse oli puhtaasti esteettisestä asiasta ja kokonaisuudessaan varsin pienestä muutoksesta. Harva (tähän asti!) on edes tiennyt, että minulla on ollut raudat. Muutama vuosi sitten tämä kauneusvirhe alkoi kuitenkin häiritä minua ja aloin selvitellä eri mahdollisuuksia sen korjaamiseksi.


Kävin muutamassa konsultaatiossa kartoittamassa eri menetelmiä (mm. Invisalign ja esteettinen hammashoito), ja lopulta päädyin perinteisiin rautoihin uudenlaisella linguaalitekniikalla. Minun tapauksessani tämä tarkoitti etuhampaiden taakse laitettavia rautoja, joka tietenkin ilahdutti siinä mielessä, etteivät ne näkyneet ulospäin lainkaan. Oikominen prosessina oli näin jälkikäteen kaiken kaikkiaan yllättävän helppo ja miellyttävä kokemus. Oikeastaan ainoana haittapuolena tulee mieleen ensimmäiset päivät rautoihin totutellessa, jolloin puhe tuntui omasta mielestä hieman "sössöttävältä". Tämä onneksi tasottui nopeasti, kun rautoihin tottui. Varsinaisia rautoja pidettiin noin vuoden verran, jonka jälkeen laitettiin näkymätön ja huomaamaton tukilanka pitämään oikomista  paikallaan. Olen ymmärtänyt, että aikuisiän oikomisessa on hieman suurempi riski virheen palautua kuin lapsena tehtävissä hoidoissa, ja siksi haluan varmistaa tulosten pysyvyyden langan avulla, kun se ei käytännössä tunnu eikä näy lainkaan. 

Havahduin itse pitkästä aikaa oikomisprojektin vaikutuksiin postattuani Instagramiin tämän hassun throwback-vertailukuvan, jossa vasemmalla hymyilen kahdeksan vuotta sitten juuri kauppakorkean aloitettuani ja oikealla muutama viikko sitten. Vaikka olen ollut aina todella hymyileväinen ja nauravainen, hymyilin ennen oikomisprojektiani mielummin suu kiinni. Nyt jälkeenpäin tuntuu niin hassulta, että olen koskaan edes arastellut hymyilyä ja käyttänyt energiaa niinkin turhanpäiväisen asian miettimiseen. 

Se miksi halusin aiheesta kirjoittaa oli se, että suosittelen lämpimästi projektiin lähtemistä - ainakin konsultaatioon menemistä. Tiedän ystäväpiirissänikin olevan monia, jotka ovat vuosikausia pohtineet rautojen laittamista, mutta syystä tai toisesta eivät ole edistäneet asiaa. On varmasti hyvin yksilöllistä minkälaisesta projektista on kyse niin ajallisesti, esteettisesti kuin taloudellisesti, mutta omalta osaltani jostain syystä kuvittelin projektin olevan huomattavasti hankalampi kuin se todellisuudessa olikaan. Siksi on edes hyvä ottaa selvää realiteeteista päätöksenteon tueksi. Jos näin pienellä vaivalla saa aikaan sen, että voi nauraa ja hymyillä vapaasti ja aidosti, on se mielestäni ehdottomasti sen arvoista! 

Today I'm sharing something a bit different about myself. Something that I've actually wanted to write about for a while, but always chickened out after thinking that it's too personal. This week after being able to help out a friend with this topic, I decided it's time to share my all time favorite beauty tip here as well. So here it comes: a few years back, I decided to get braces. A lot of people actually don't even know this as I happened to have the kind that you couldn't see. 

I've always loved my smile and honestly felt that my unique smile "made me look like me". However, when it came to pictures, I had the tendency to smile without revealing my teeth; hence the throwback picture from my first year of uni and a few weeks back. So a few years ago, I decided that I'd fix this - and I've never looked back. I wanted to write about this to encourage people around me who I know that are struggling with similar issues, but not having the courage to do anything about it. If a few visits at the dentist can make you smile and laugh more freely, it's definitely worth it in my book.  

Betina

8 comments:

  1. Kirjoituksesi jäi hieman pintapuoliseksi. Missä hammaslääkärillä Helsingissä itse kävit, voitko suositella? Mitä hoito kokonaisuudessaan maksoi? Kuinka usein jouduit käymään vastaanotolla? Kiitos.

    Jekku

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Jekku,

      Kiitos palautteestasi ja kysymyksistäsi! Jätin tietoisesti hoidon yksityiskohdat mainitsematta, sillä ne ovat ymmärtääkseni hyvin yksilöllisiä ja vaihtelevat mm. kustannusten ja hoitokertojen osalta paljonkin. Tämän takia en halunnut luoda kenellekään vääränlaista mielikuvaa, jos sitten omalta osalta kyse olisikin aivan erilaisesta projektista.

      Omalta osaltani voin kuitenkin lämpimästi suositella Länsikeskuksen Hammaslääkäreitä, jonne aikoinaan sain suosituksen. Oikominen minun osaltani on sisältänyt kolmen vuoden aikana n. 15 kertaa käyntikertaa ja kokonaiskustannus on ollut noin 1500 €.

      Delete
  2. Suosittelen ehdottomasti hoitoon ryhtymistä, jos se ollenkaan on mielessä käynyt. Minulla on hoito vasta alkanut, viikon on suussani ollut "six month smiles"'n kojeet. Pitkään minäkin päätöstäni kypsyttelin, mutta tyytyväinen olen, kun sen sain tehtyä.

    http://onkssulraudat.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka Riikka,

      Ihan mahtavaa, että päätit ryhtyä projektiin! Blogisi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta - jään seuraamaan innolla :)

      Delete
  3. Millanen sun lähtötilanne oli?

    Meitsillä hemmetin syvä purenta, jota ei lapsena vaan saatu korjattua. Olin vissiin vähän huono pitämään niskavetoa, vaikka myöhemmin oon miettiny oliko se nyt edes siitä kiinni kokonaan. Enivei, hampaat on miten sattuu.

    Pelkään, että niiden oikominen ei oo vieläkään mahollista muuten kuin leikkauksella, mutta onkohan oikomisalakin kehittynyt 10 vuodessa niin paljon, ettei leikkaus olisi välttämätön?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa Mari,

      Kiitos kommentistasi! Minulla lähtötilanne oli varmasti helpoimmasta päästä, sillä kyseessä oli puhtaasti esteettinen asia.

      Kannattaa ehdottomasti käydä konsultaatiossa niin saat ainakin viimeisimmän tiedon mukaisen arvion :) Tsemppiä mahdolliseen projektiin!

      Delete
  4. Kaunis hymy sinulla oli aiemminkin, mutta tunnistan itseni tästä, hymyilin ja hymyilen edelleen yleensä suu kiinni. Olen viime aikoina tästä aikuisiän oikomisesta lukenut enemmän ja sen verran yleistä siitä on tullut, että ehkä on pakko itsekin rohkaistua! Oma purentani tekee kasvoistani niin kummallisen näköiset, että muistutan lähinnä Picasson abstraktia maalausta! Toiveissa olisikin hammasremontin saaminen julkiselta puolelta, sillä yksityisellä se maksaisi noin 5000 euroa...jaiks!

    Jokatapauksessa nyt ainakin sinulla on kaunis hymy ja upea hammasrivistö! Ihanan valkoiset hampaatkin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa Minna,

      Kiitos kauniista sanoistasi! Ihanaa, että olet rohkaistunut ottamaan selvää mahdollisesta projektista. Tuo Picasso-vertauksesi oli kyllä hauskinta (ja kaukaisinta!) mitä olen pitkään aikaan kuullut :) Pidetään kovasti peukkuja, että projekti järjestyisi kunnalliselta puolelta - tuo summa kuulostaa hurjalta, mutta on varmasti lopulta sen arvoinen!

      Jään innolla seuraamaan hymyprojektisi mahdollista etenemistä Instassa :)

      Betina

      Delete