ÄITIJOHTAJANA

Wednesday, May 6, 2015

Tapasin muutama viikko sitten lounaalla viestintätoimisto Ellun Kanojen kehitysjohtajan Anna Puustellin, jonka kanssa keskustelimme äitiyden ja uran yhdistämisestä. Kaksi ja puolivuotias esikoinen sekä hieman alle vuoden vanha kuopus eivät tunnu rajoittavan Annan uraa ja häneltä näyttää liikenevän aikaa sekä työlle että kodille harvinaisen tasapainoisella tavalla. Halusinkin ottaa selvää, miten Anna tämän kaiken ratkaisee, vai onko avain onneen löydetty työnantajan puolelta?

Työnantajan roolia ei pienten lasten äiti voi sivuuttaa ja Ellun Kanojen työkulttuurilla on luonnollisesti iso merkitys töissä viihtymiselle. Se, että työnantaja ymmärtää elämäntilanteen haasteet,  työkulttuuri on avoin ja salliva ja molemminpuolinen jousto on itsestään selvää, ovat Annalle tärkeitä asioita. Eikä sitäkään voi ohittaa, että oman esimiehen ollessa itsekin äiti, on monista käytännön asioista helpompi sopia molempien ymmärtäessä perhe-elämän tuomat haasteet ja ennakoimattomat tilanteet. Käytännössä työnantajan joustaminen tarkoittaa mahdollisuutta 80 % työaikaan Annalle sopivalla tavalla järjestettynä sekä ymmärrystä siitä, että työpäivien venyttäminen ei ole useimmiten mahdollista. Tunne siitä, että äitiys koetaan työpaikalla ennemmin vahvuudeksi kuin heikkoudeksi, on äitiyslomalta töihin palatessa suuri arvo ja tuntuu jopa usein vaikuttuvan monen äidin työpaikan valintaan. Anna toteaakin, että suurin osa äitiyttä tukevasta työkulttuurista on nimenomaan syvältä kumpuavia arvoja ja asenteita ennemmin kuin käytännön järjestelyitä.


Viime aikoina Anna on puhunut paljon Ellun Kanojen tänä vuonna naisjohtajuutta käsittelevän Dialogi -hankkeen tiimoilta eri yritysjohtajien kanssa äidin ja isän aidosta tasa-arvosta työpaikalla ja yritysten kulttuurimuutoksesta perhevapaisiin suhtautumisessa. Erinomaisena inspiraationa aiheeseen toimii Anne-Marie Slaughterin Ted Talks- puheenvuoro, joka avaa aihetta hyvin. Isän rooli kotona on aivan yhtä tärkeä kuin äidin ja äitien ei missään nimessä tulisi ottaa automaattisesti vastuulleen kaikkia perhevapaita sekä koko kodin pyörittämistä. Jako huoltajaan ja elättäjään on vanhanaikainen ja tarpeeton. Tärkeintä on luonnollisesti, että jokainen perhe etsii itselle  sopivan ratkaisun, mutta yrityksiin on onneksi pikkuhiljaa hiipimässä yhä vahvemmin kulttuuri, joka arvostaa miesten perhevapaiden pitämistä. Mitä se kertoo miehestä, joka haluaa olla kotona lastensa kanssa verrattuna mieheen, jonka mielestä hänen ei ole mahdollista töistä muutamaa kuukautta olla pois?

Omista aikatauluista huolehtimista ei tässä elämäntilanteessa voi tarpeeksi korostaa Annan mukaan ja käytännössä tämä näkyy myös usein kykynä organisoida ja suunnitella viikon työt tehokkaasti joka maanantai ja välttyä näin ylityötarpeelta. Kone ei iltaisin kotona aukea ja töiden tekemiseen on riitettävä niille kalenterista varatut tunnit. Joskus etätyömahdollisuus säästää juuri sen tarpeellisen ajan, joka kuluisi työmatkoihin ja tällä tavoin työtunteja saa mahdutettua hieman lisää viikkoon. Palaverit kestävät enää harvemmin koko tuntia ja turhiin sellaisiin ei enää osallistuta laisinkaan. Alunperin sovittu keskiviikkoinen hoitovapaa siirtyy toiseen päivään aina tarvittaessa ja joustoa odotetaan myös työntekijältä. Anna naurahtaakin, että eihän se neliviikkoinen päivä monenakaan viikkona suunnitellusti toteudu, vaan jokainen viikko suunnitellaan aina etukäteen töiden ja perheen mukaan.

Kukaan ruuhkavuosia elävä ei varmastikaan voi liikaa korostaa tukiverkkojen merkitystä. Useimmiten arjen pelastajiksi nousevat isovanhemmat, mutta Annan perheen kohdalla tätäkään vaihtoehtoa ei ole käytettävissä heidän asuessa satojen kilometrien päässä. Helpottava apu on löydetty yhdessä samankaltaisessa tilanteessa elävän ystäväperheen kanssa, joiden kanssa on myös palkattu omahoitaja lapsille päiväkodin sijaan. Ystäväperheet auttavat toisiaan tarpeen tullen lasten hoitamisessa ja omahoitaja helpottaa lastenhoidon järjestelyitä mukautumaan perheiden arkeen. Silloin, kun lapset ovat kipeitä, on kotona aina jompi kumpi vanhempi heitä hoitamassa siihen myös keskittyen. Kipeää lasta ei  hoideta läppäri auki, vaan lapselle huomion antaen.

Ylimääräisiä tunteja viikossa ei voi ruuhkavuosia elävällä olla, mutta Anna heittää keskustelumme päätteeksi mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että ehkä monen äidin haasteena onkin riittävän ajan sijaan yritys olla monessa paikassa samaan aikaan ja siitä aiheutuva riittämättömyyden tunne. Läsnäolon taito ja aidosti hetkeen keskittyminen ovatkin ehkä ne olennaisemmat asiat Annan arjessa ja tämä näkyy myös tehokkaana uranaisena sekä äitinä.


I never say no to a possibility to have lunch with an interesting career mom and few weeks ago I met a very inspiring woman. Anna Puustell works as a Development Director in the communications agency Ellun Kanat and is a mother of two young girls. She seems to have her family and career life in very good balance and I wanted to find out her secret. 

The role of a employer can not be underestimated and the business culture, values and attitude must support a working mom in order to be able to build a career with small kids. However Anna highlights that the employer can never carry the responsibility of organizing the everyday life of a mom and we all are responsible for finding the keys for combining work and family life. In the end the most important thing could be the ability to live in the moment and really focus on the present role. 

Tintti

4 comments:

  1. Mä aina ihmettelen miten ihmiset selviytyy näistä ruuhkavuosista kun on lapsia. Itsellä on usein melkoinen kiire ja tulee mietittyä että mitä jos tässä olisi vielä lapsiakin!

    ReplyDelete
  2. Muistan usein itsekin miettineeni samaa äiti-kollegoita vierestä katsoessa aikaisempina vuosina. Mutta sitten sitä jotenkin vain tottuu tilanteeseen ja arki lähtee enemmän tai vähemmän sujuvasti rullaamaan äitiysloman jälkeen töihin palatessa :)

    ReplyDelete
  3. Kiitos puhuttelevasta kirjoituksesta! Mielestäni yksi erityisen tärkeä asia on vanhempien keskinäinen tuki ja arvostus toisiansa kohtaan. Kun perheessä on aidosti ja yhteisesti jaettu näkemys siitä, miten arki sekä kummankin työt sujuvimmiten hoidetaan, niin asiat kyllä useimmiten järjestyvät (ainakin jotenkin) myös haastavina viikkoina tai toisen ollessa työreissussa. Huumoria ja pitkää pinnaa toki vaaditaan, mutta sekin jo lohduttaa että aika monen muunkin arki on ihan yhtä hektistä tässä elämänvaiheessa.

    ReplyDelete
  4. Kiitos erinomaisesta kommentistasi! Ja ihana kuulla, että tykkäsit postauksesta.

    Olet todellakin asian ytimessä; kotona rakennetaan kaiken arjen perusta ja kuvasit ajatusta juuri oikeilla sanoilla. Samasta aiheesta, mutta vastakkaisesta lähtökohdasta kirjoitti Maaret Kallio Hesarissa jokin aika sitten: http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1427855988789 ja tämä oli mielestäni myös herättävä ja hieno kirjoitus. Vaikkakin siis tosiaan eri näkökulmasta katsottuna.

    Ja niin kuin sanoit, lopulta kaikesta aina selvitään, mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei perusarki saisi olla jatkuvaa selvitytymistä vaan onnellista elämää. Poikkeustilanteista (esim. juuri työmatkat ja sairastelut) selvitään kyllä, mutta nämä jäävät toivottavasti aina poikkeuksiksi. Ja vertaistukea ainakin itse tässä vaiheessa kovasti kaipaan ja kuuntelen aina enemmän kuin mielelläni samassa tilanteessa elävien tai jo tämän vaiheen ohittaneiden ajatuksia ja vinkkejä aiheesta.

    Ihanaa kevättä, helpottaa muuten kummasti valo ja aurinkokin tätä kaikkea :)

    ReplyDelete